Vuoristojäätiköiden sulaminen muuttaa yhteiskuntia

Maapallon ilmaston lämpeneminen vaikuttaa laajasti ja monella eri tavalla ihmiskunnan toimintaan. Tässä kirjoituksessa rajoitutaan käsittelemään vuoristojäätiköiden muuttumista tietäen, että näiden osuus kaikista jäätiköistä on vähäinen. 

Manner- ja vuoristojäätiköt

Maapallolla on kaksi suurta jäätikköä, joiden merkitys koko ilmaston muuttumiselle on keskeinen. Samalla niiden välitön vaikutus ihmisen elinkeinotoimintaan on kuitenkin suhteellisen pieni, koska ne sijaitsevat lähes asumattomilla alueilla. Etelämanner ja Grönlanti kattavat maailman jäätiköiden pinta-alasta 97 % ja niiden pinta-ala on 15.7 miljoonaa km2.

Kahteen mannerjäätikköön verrattuna nyt tarkastelun kohteena olevat vuoristojäätiköt ovat minimaalisia. Alppien suurin jäätikkö on kooltaan vain 115 km2 ja Himalajan jäätikköalue 3650 km2. Vuoristo­jäätiköiden sulaminen ja sijainti asuttujen alueiden piirissä on helpommin havaittavissa vaikutuksiltaan.

Tässä kirjoituksessa otetaan lähtökohdaksi tosiasiana vielä jokin aika sitten kiistelty ilmaston lämpeneminen. Erityisesti tiedeyh­teisöissä ja hallinnollisissa järjestelmissä on ilmiö tunnustettu ja sen kulkua ja kehitystä kuvataan muun muassa YK:n alaisessa Hallitustenvälisessä Ilmastonmuutoksen Paneelissa (IPCC).

Vaikutukset

Vuoristojäätiköiden sulaminen vaikuttaa paikallisella ja seudullisel­la tasolla usealla tavalla. Mannerjäätiköiden muutoksilla on vaikutuksensa koko maailman ilmaston lämpenemiseen ja tätä kautta myös pienempiin vuoristojäätiköihin. Ilmiö on kokonaisuus, eikä eri tekijöiden osuutta voida erotella. Tässä ei tarkastella pitkällä aikavälillä todennäköisesti hyvinkin merkityksellisiä merivirtojen muutoksia, ilmiön itsevoimistumista, ikiroudan laaja-alaista sulamista ja maatalouden tuotanto-olojen heikentymistä.

Vuoristojäätiköiden sulaminen vaikuttaa Alpeilla paikalliseen elinkeinoon ja Himalajalla erityisesti vesihuoltoon. Näillä on laaja seuraus ihmisen talouteen ja pienemmässä määrin suoraan terveyteen. Manneralueella eliöstö on sopeutunut nykyiseen ilmastoon ja pystyy sopeutumaan muuttuneisiin oloihin ekosysteemistä toiseen eri tavalla: kylmän ilmanalan eliöstö kärsii sekä luontaiset viholliset ja taudinai­heuttajat saavat lisää tilaa. 

Alppien vuoristojäätiköt

Jäätiköiden sulaminen voimistaa jäätikkövirtojen massaa. Alpeilla on noin 1300 jäätikkövirtaa, joista pisin on vain 16 kilometriä pitkä. Näiden virtojen sulamisnopeus on viimeisten 30 vuoden aikana kominkertaistunut kiihtyvällä vauhdilla. Vuosina 2000-2005 jäämassa ohentui keskimäärin 0.6 metriä. YK:n ympäristöohjelman tarkkailun kohteena olevat 30 jäätikköä ovat vedeksi muutettuna menettäneet 1980-luvulta lähtien 9.6 metriä paksuudestaan.

Sulaminen merkitsee jään paksuuden ohentumisen lisäksi myös jään reunan vetäytymistä jäätymiskeskustaa kohden ylemmäksi. Vaikka alueellisia eroja Alpeilla on, niin yleisesti lumi-/jääraja vetäytyy ylemmäksi vuodessa jo kymmeniä metrejä. Arvion mukaan lumiraja nousisi muutamassa vuosikymmenessä 300-600 metriä ylemmäs ja kelvollisia laskettelurinteitä olisi vasta 1500-1800 metrin korkeudessa.

Alpeilla matkailun palvelut kuten laskettelurinteet, majoitustilat, hiihtohissit, tiet ja muu infrastruktuuri jäisivät lumettomalle alueelle käyttämättöminä. Sveitsin elinkeinoelämä rakentuu matkailul­le sen osuuden ollessa koko maan taloudesta yli 70 %. Kun matkailu perustuu talvimatkailuun, on jäätikön olojen muutoksella ratkaiseva merkitys.

Sveitsin ja läntisen Itävallan matkailun houkuttelevuuteen vaikuttaa lumirajan siirtymisen lisäksi lumipeitteisen ajan kaventuminen. Lumiaika alkaa entistä myöhemmin ja vesisade toisaalta voimistaa muutoksia ympäristössä. Vastaavasti keväällä lumi sulaa aikaisemmin ja vähentää näin alueen kiinnostavuutta talviharrastuksiin.

Lumirajan siirtymistä Alpeilla osoittaa myös tieto Sveitsistä: Yhdeksän tarkkailun kohteena olevaa alpiinista kasvia on levittäyty­nyt vuorilla ylöspäin 70-360 metriä. Muutokset luonnon ekosysteemeis­sä ovat huomattavia, vaikka niillä ei sinänsä ole vaikutusta ihmisen elinkeinotoimintaan.

Ikirouta Alpeilla

Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa edellä esitetysti jäätikön reunan siirtymistä ylöspäin, lumialueen pienentymistä ja lumipeitteisen ajan pienentymistä. Näiden ohella suuri muutos on ikiroudan sulaminen. Pinta-alallisesti ilmastoon vaikuttaa suuresti Siperian ikiroudan sulaminen sen aiheuttaessa ilmakehään valtavan metaanimäärän. Alpeilla ikiroudan merkitys kohdistuu toisaalta luonnon omiin rakenteisiin, kuten pinnanmuodostukseen ja toisaalta ihmisen harjoittamaan routarakentamiseen.

Alpeilla ikirouta ulottuu maaperässä 30-40 metrin syvyyteen. Ikirouta on lämpenemässä: 30 metrin syvyydessä lämpötila nousi vuodesta 1990 1.2 astetta eli enemmän kuin samaan aikaan ilmakehän lämpötila. Ikirouta pitää koossa laaksojen reunoja, vuorenseinämiä ja rinteitä. Nyt selvitetään erilaisten rakennusten, hiihtohissien ja köysirata­järjestelmien luhistumisvaaraa kokonaisia laaksoja peittävien kivi- ja lumivyöryjen ohella.

Matkailu Alpeilla

Keski- ja Etelä-Euroopassa on todettavissa voimakasta matkailun ilmastopakolaisuutta. Välimeren seudulla liikkuu vuosittain noin 100 miljoonaa matkailijaa. Ilmaston lämpeneminen on nostanut suosituim­paan aikaan, kesällä lämpötilan liian korkeaksi ja näin koko alue on vähentänyt kiinnostavuuttaan. Työaikarytmin takia lomakausi pidetään kesällä, jolloin kohteena ovat ns. vesimatkailupaikat ja vähäisem­mässä määrin ns. kovanmaan harrastukset. Alpit eivät ole kumpaakaan.

Alppien vetovoima perustuu talvimatkailuun. Ei näytä olevan seson­kisijoittelun ja luonto-olojen takia mahdollista muuttaa Alpeilla painopistettä kesä- tai vesimatkailun suuntaan siinä määrin kuin lumimatkailu menettää mahdollisuuksiaan. On odotettavissa laajamit­taista siirtymistä matkailusta muihin elinkeinoihin.

Himalajan vesihuolto

Himalajalla ei ole merkitystä matkailun kannalta. Sen sijaan noin 10-kertaa Alppeja suurempi Himalajan jäätikköalue on tärkeä koko maanosan vesihuollolle. Suuret Aasian joet kuten Keltainenjoki, Brahmaputra, Ganges ja Indus saavat alkunsa Himalajan jäätiköiltä. Jokien valuma-alueilla asuu yli miljardi ihmistä ja niiden merkitys maatalouden kastelussa on olennainen.

Ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut Himalajalla jäätiköiden sulamista. Ennusteen mukaan peräti 80 % pinta-alasta on vaarassa sulaa vuoteen 2035 mennessä. Jo nyt jäätikköjokien vesimäärä on kasvanut ja alueelle on muodostunut suuria jääjärviä. Seurauksena on järvien äkillisiä purkauksia ja luonnon heikentynyt kyky pidättää vettä lumena. Lähivuosina esiintyvien tulvien jälkeen jäätiköiden pienennyttyä on edessä kuivuus.

Samaan aikaan tulvavesi aiheuttaa eroosiota sekä vuoristossa että maatalousalueilla. Seurauksena tästä on viljelysmaiden ravinteiden huuhtoumista meriin ja maan ravinnetasapainon heikentymistä. Tällöin vesihuollon ohella myös ravinnon saanti suurelle väestölle tulee heikkenemään.

Muita vuoristojäätiköitä

Maailmassa on lisäksi kolme suurehkoa jäätikköaluetta, vaikka ei varsinaisia vuoristojäätiköiksi kutsuttaisikaan: Alaskan jäätiköt (13 500 km2), Huippuvuoret (15200 km2) ja Islannin jäätiköt (11050 km2). Millään näistä ei kuitenkaan ole sellaista suoranaista vaikutusta seudullisen ihmisen elinkeinotoimintaan kuin edellä Alppien ja Himalajan osalta on kuvattu.

Lähes kaikki vuoristojäätiköt sijaitsevat maapallon pohjoisilla leveysasteilla. Poikkeuksina olevia Kilimanjaroa ja Mount Kenyaa uhkaa lämpeneminen ja koko jäätikön katoaminen.

Vuoristojäätikön sulamisen pysähtyminen

Ilmaston lämpenemistä pyritään ehkäisemään monilla kansallisilla ja kansainvälisillä toimilla. Hallinnolliset teknistaloudelliset keinot eivät näytä olevan ajallisesti riittävän tehokkaita edes pysäyttämään meneillään oleva kehitys. Ilmiö voimistaa itseään alkuun päästyään.

Kasvihuonekaasuista päähuomio kohdistetaan hiilidioksidiin, jonka tuottaja ihminen itse on. Ilmiötä kiihdyttää samalla eräät muut kaasut, joiden hallinta luonnon tapahtumissa on lähes mahdoton hallita. Eräs tällainen on metaani. Ilmaston lämpeneminen sulattaa ikiroutaa, jolloin ilmakehään vapautuu metaania. Tämän kaasun määrä on merkitykseltään suurempi kuin hiilidioksidin ja vastaavasti taas kiihdyttää metaanin vapautumista lisää.

Lämpenemisprosessi on muuttanut jään rakennetta, millä on vaikutusta lämpösäteiden heijastumiseen. Puhdas ja kuiva lumi heijastaa auringon lämmittävän valon pääosin takaisin avaruuteen ja vain kymmenesosa säteilystä imeytyy lumipeitteeseen. Sen sijaan kostunut lumi, saati jo lumeton maa palauttaa säteilyä avaruuteen heikosti.

Ilmiöllä on merkitystä Grönlannissa ja Etelämantereella, joilla heijastuspinta-alaa on laajasti. Samoilla alueilla on lisäksi ohentunut otsonikerros päästäen säteilyä enemmän lävitse. Asutuilla alueilla vaikuttaa säteilylämmön kerääntymiseen lisäksi lumen puhtaus. Likaantunut lumi heijastaa säteilyä puhdasta vähemmän ja sulaa näin nopeammin.

Lopputoteamus

Ilmaston lämpeneminen on viime vuosikymmeninä saavuttanut sellaiset mittasuhteet ja kiihtyvän vauhdin, että vuoristojäätiköiden perintei­nen asema ihmisen toiminnassa on vaarantunut. Osaan seurauksista on vielä mahdollisuus sopeutua. Ilmastopakolaisuus ei koske vain matkailua, kysymys on väestön ravinto- ja vesiturvan takaamiseksi myös laajemmasta ympäristöpakolaisuudesta.

Ympäristösuojeluneuvos

Olli Paasivirta