Pik Lenin
(7134m)
Pik Lenin sijaitsee Kirgisian ja Tadžikistanin rajalla, entisen Neuvostoliiton alueella. Se on Trans-Alau massiivin korkein huippu ja Pamir-vuoriston toiseksi korkein. Yleensä vuori kiivetään Kirgisian puolelta, koska molemmat helpot reitit sijaitsevat vuoren pohjoispuolella. Tadžikistanissa käyty raaka sisällissota eri heimoryhmien välillä ja sen jälkimainingit ovat myös vaikuttaneet siihen, että Pik Lenin kiivetään harvoin sen eteläpuolelta.
Kuten rakkaalla lapsella, myös Pik Leninilla, on ollut monia nimiä aikojen saatossa, ja vielä tänäkin päivänä ongelmia aiheuttaa se tosiasia, että huipulla on useampia virallisia nimiä. Kirgisian neuvostomiehitys muutti nimen Mount Kaufmannista Pik Leniniin ja nykyään nimeämisoikeudesta käyvät kisaa sekä Kirgisia että Tadžikistan. Kirgisian ajama nimi on Pik Sary Tash ja Tadžikistanin presidentin kotisivuilla vuoren nimeksi on julistettu Abu Ali ibini Sino (Avicenna).
Pik Leninin suosioon on vaikuttanut sen maine helppona yli 7000 metrisenä vuorena. Parhaimpina vuosina yli sata kiipeilijää pääsee ihailemaan maisemia Pik Leninin huipulta.
Historia
Pik Lenin löydettiin vuonna 1871, ja nimettiin Komstantin Kaufmanin mukaan. Sitä pidettiin Pamir-vuoriston korkeimpana huippuna, kunnes Pik Stalin todettiin 300 metriä korkeammaksi vuonna 1933. Pik Lenin kiivettiin saksalaisten toimesta vuonna 1928. Retkikuntaan kuului Karl Wien, Eugene Allwein ja Erwin Schneider.
Pik Leninillä on sattunut paljon onnettomuuksia. Traagisin ja samalla kaikkien aikojen pahin onnettomuus sattui vuonna 1990 kun koko kakkosleiri tuhoutui. Maanjäristyksen laukaisema massiivinen lumivyöry pyyhkäisi leirin yli sillä seurauksella, että 43 kiipeilijää menetti henkensä. Nykyään kakkosleirin teltat pyritään pystyttämään lähemmäksi huippuharjannetta, jotta samanlaiselta onnettomuudelta vältyttäisiin.
Toinen kiipeilijöitä ja etenkin naiskiipeilijöitä koskettanut onnettomuus sattui 1974. Venäläinen retkikunta joka koostui pelkästään naisista yritti avata uutta reittiä joka kulkee Lipkinin harjanteelta huipulle ja sieltä ns. perusreittiä alas. Huono sää ja naisten haluttomuus hylätä uupuneita tovereitaan johti siihen että kaikki kahdeksan naista kuoli uupumukseen ja kylmyyteen. Onnettomuutta seurannut keskustelu kyseenalaisti jopa naisten kyvyn kiivetä korkeita vuoria. Vielä pitkään onnettomuuden jälkeenkin naiskiipeilijät olivat huonommassa asemassa Neuvostoliitossa kuin heidän mies kollegansa.
Reitit ja sää
Pik Leninin huipulle johtaa 16 reittiä, mutta useimmiten se kiivetään V. Kovalev nimistä reittiä pitkin. Toinen suosittu reitti on K. Chernukha. Se on lyhyempi kuin perusreitti, mutta K. Chernukha on teknisesti haastavampi. V. Kovalev (perusreitti) on vaikeusasteeltaan 5A venäläisen luokituksen mukaan.
Venäläinen 5A vastaa TD/ED:tä (erittäin vaikea/äärimmäisen vaikea) IFAS-asteikolla. Vaikka tämä kuulostaa haastavalta, niin perusreitti on teknisesti melko helppo. Venäläisten antama vaikeusaste johtuu siitä, että heidän luokitusjärjestelmänsä arvioi reitin kokonaisuutena. Se huomioi mm. vuoren korkeuden, objektiiviset riskit ja reitin pituuden. Perusreitti pitää sisällään railon ylityksiä, noin 55 asteista lunta ja 4-luokan kiipeilyä. Hyvälle ja aklimatisoituneelle kiipelellijälle huiputus on kuin karkin varastaminen lapselta.
Vaikka perusreitti on helppo, niin vain 25 prosenttia vuorelle yrittäneistä kiipeilijöistä pääsee huipulle. Suurimpia haasteita Pik Leninillä ovat korkeus ja sää. Kovat tuulet ja yllättävät myrskyt ovat yleisiä Pik Leninillä. Pahimmillaan lämpötila huipulla voi tipahtaa parikymmentä astetta muutamassa tunnissa. Matala huiputusprosentti voi johtua myös siitä, että sen maine helpona 7000 metrisenä houkuttelee paljon kokenemattomamia kiipeilijöitä.
Vuorella kiivetään kaikkina vuodenaikoina, mutta talvet ovat todella kylmiä. Keväällä sää on yleensä hyvä vaikkakin kovat myrskyt voivat yllättää ajoittain. Loppu talven ja kevään suurin ongelma on syvä lumi. Se vaikeuttaa liikkumista ja lisää lumivyöryn vaaraa. Parhaat keli- ja lumiolosuhteet ajoittuvat heinä- elokuulle. Sesongin aikana myrskyjä ei juuri esiinny ja lämpöasteita voi riittää vielä 5000 metrissä. Sijaintinsa vuoksi huippu kerää paljon pilviä. Vaikka huippu olisikin täysin pilvien peitossa voidaan se silti kiivetä, mutta silloin Pamir-vuoriston upeat maisemat jäävät näkemättä. Elokuun loppupuolella keli muuttuu jälleen epävakaaksi ja myrskyjä esiintyy huomattavasti useammin. Syksyn edetessä lämpötila tippuu nopeasti ja ensilumi peittää vaaralliset railot melko aikaisin.
