Vaikeusasteikot

Vuoristogreidit

IFAS (International French Adjectival System) on ranskalainen jää- ja vuoristoreittien vaikeutta kuvaava järjestelmä. Järjestelmä on pääasiassa käytössä Alpeilla mutta mm. seuraavat maat ovat omaksuneet sen Ranska, UK, Saksa, Italia ja Sveitsi. Se ottaa huomioon reitin pituuden, objektiivisen vaaran, omistautumisen, korkeuden, varmistettavuuden, laskeutumisen, ja teknisen vaikeuden.

Järjestelmä pitää sisällään kuusi vaikeusastetta. Jokaista astetta kuvataan helposti tulkittavalla adjektiivillä. Lisäksi kullekkin asteelle voidaan antaa plussa tai miinus riippuen siitä, kumpaa ääripäätä ao. reitti edustaa.

F: Facile (helppo). Jyrkät kävelyreitit, skramblaamiset ja helpot lumirinteet. Mahdollisesti railoja jäätiköllä, mutta köysi ei välttämättä ole tarpeellinen. Toim. huom. Jos reitillä on railoja, niin köyden käyttö on erittäin suositeltavaa.

PD: Peu difficile (hiukan vaikea). Helppoa kallioita, jää- ja lumirinteitä, isoja jäätiköitä ja kapeita harjanteita.

AD: Assez difficile (melko vaikea) . Melko vaikeaa kiivettävää, jyrkkää kalliokiipeilyä ja pitkiä yli 50 asteisia jää- ja lumirinteitä.

D: Difficile (vaikea). Reitillä on pitkiä vaikeita kalliopätkiä ja/tai lumi- tai jääosuuksia.

TD: Tres difficile (erittäin vaikea). Erittäin vaikeita teknisiä osuuksia kiveä, jäätä tai lunta.

ED 1/2/3/4: Extremement difficile (äärimmäisen vaikea). Äärimmäisen vaikeita kivi-, jää- ja lumiosuuksia. Esimerkiksi Eigerin pohjoisseinällä kaikki reitit kuuluvat tähän luokkaan. Objektiivinen vaara voi olla suuri ja reitti voi pitää sisällään myös vaikeaa teknoamista.

ABO: Abominable (kammottava). Äärimmäisen vaikea ja vaarallinen. Sen lisäksi että kiipeät äärimmäisen vaikeaa reittiä niin sitä ei todennäköisesti pysty varmistamaan ja yksikin virhe johtaa kuolemaan. Jos et tee virheitä niin korkea objektiivinen riski pitää huolen siitä ettei pääse tulemaan tylsää.

Zumsteinspitzen pohjoisseinä 2009. Reitti oli tiukka AD+. Kuva: Janto

Jääkiipeilygreidit

Jos ajattelit, että kalliogreidit on subjektiivisiä, niin kokeileppa ottaa selvää jäägreideistä. Jää elää päivästä, vuodenajasta, vuodesta toiseen ja se voi muuttua paljon jopa vuorokauden sisällä. Illalla lämpötilan tippuessa reitti, joka oli helposti kiivettävissä päivällä voi muuttua hauraaksi painajaiseksi. Herääkin kysymys, miksi jääputouksia ylipäänsä yritetään greidata?

WI (Water Ice) greidaus viittaa putousjäähän, joka muodostuu vuosittain. AI (Alpine Ice) on yleensä helpompaa johtuen jään rakenteesta, vaikka se muuten greidataankin samoja perjaatteita noudattaen.

WI1: Helppoa loivaa jäätä jota on mahdollista kiivetä ilman hakkuja.

WI2: 60 asteista jäätä, muutamia pullistumia. Helposti varmistettavissa.

WI3: Pitkää 70 asteista jäätä, jossa mahdollisesti isoja 80-90 asteen pullistumia. Paljon lepo- ja varmistuspaikkoja.

WI4: Pääosin 80 asteista mutta myös pitkiä 90 asteisia osuuksia. Lepopaikkoja harvakseltaan.

WI5: Köydenpituuden verran raskasta 85-90 asteista jäätä joka tarjoaa harvoin lepoa; tai lyhyempiä pätkiä huonoa ja ohutta jäätä, jota on vaikea varmistaa.

WI6: Köudenpituuden verran melkein 90 asteista jäätä joka ei tarjoa lepopaikkoja; tai erittäin ohutta ja teknisesti haastavaa jäätä.

WI7: Kuten yllä, mutta ohutta teknisesti haastavaa jäätä. Mahdoton varmistaa tai erittäin vaikeasti varmistettava linja. Puikkoja ja/tai mahdollisesti negattiivisiä pätkiä. Jään laatu on heikkoa, esim. se on irti kalliosta.

WI8: Kehityskeskustelut ovat vielä käynnissä...

Kalliokiipeilygreidit

By - Kopa

Lähteet: Mountaineering: The Freedom of the Hills, 7th edition; Graydon & Hanson, Wikipedia