Korouoma 2010

Siis täh? SLF:n vuoden 2010 ensimmäinen reissu suuntautuu Posiolle Korouomaan jääkiipeilyn pariin. Luvassa kunnon sähläystä ja säätämistä sekä myös hieman sitä jäätä. Porukan kokemus rehellisestä putouskiipeilystä lähentelee nollaa mikä saa aikaan vielä hieman ylimääräistä säätöä...

Keskiviikko 3.5.

Korouoman reissu alkaa upeasti. Janton piti olla Rollossa kahdeksalta mutta veturi tilttasi ja nyt odotellaan uutta. Minkäs teet? No, tytöt lähtee tietysti kaupoille ja itse nautin pidennetystä aamukahvista. Yhdentoista aikaan on vastaanottokomitea valmiudessa asemalla ja Jantokin saadaan paikalle joskus varttia yli. Asemaravintolan pöydässä sitten ihmetellään uusimpia hankintoja ja vertaillaan kypäriä, rautoja ja hakkuja. Kaipa sinne Korouomaankin jossain vaiheessa keretään.

Korouoman parkkipaikalla ollaan joskus yhden jälkeen ja jälleen kerran Janton kanssa ihmetellään missä me oltais ilman porukan aivoja. Mimmit oli pakanneet takakonttiin pari kappaletta pulkkia, joilla painavimmat kamat siirtyy sangen vaivatta Piippukodalle. Kyllä ne osaa. Piippukodalla puretaan romut ja sitten siirrytään vielä hetkeksi lähimmälle putoukselle,  Ruskeallevirralle tutustumaan paikkoihin ja välineisiin. Fiksuina jätettiin Marin uusien rautojen säätäminen vasta putoukselle ja voi'la; säätäminen alkaa. Toista rautaa ei saada sitten millään pysymään kengässä ja pimeä yllättää -ehdittiin edes hieman harjoitella ruuvien ruuvaamista ja sen sellaista.

Illalla saadaan se rautakin pysymään kengässä ja suunnitellaan seuraavaa päivää. Heti aamusta ylös ja suuntana Mammuttiputous, mistä pitäisi löytyä helposti yläköydellä varmistettavia linjoja.

Torstai 4.3.

Oliko jotain puhetta siitä että herätään ajoissa ja suunnataan sinne Mammuttiputoukselle? No niinhän se taas meni... Janto herää seitsemältä, laittaa puita kaminaan ja jengi jatkaa kiipeilyä mikä-mikä-maassa. Kello on puoli kymmenen kun vastalauseiden saattelemana sovellan toisenlaista lähestymistapaa heräämiseen. No ainakin jengi on hereillä.

Jotta itse asian pariin (mikä taisi olla sitä jääkiipeilyä) ei päästäisi liian helpolla, aamupalan ohessa tökkään itseäni puukolla peukalohankaan. Aivan mahtavaa. Teippiä hanskaan ja suunnitelmat uusiksi. Vaikka reikä on pieni, ei hitaasti paraneva teipilllä kasaan kursittu tulehtunut haava houkuttele. Päätetään että Janto ja Jenni suuntaa Mammutille ja Mari ja minä lähdetään pyörähtämään Posiolla hakemassa tarvittavat tikit mun lapaseen.

Posion terveysasemalla selvitään lopulla vaivaisella yhdellä tikillä mutta kaupasta tarttuu mukaan pussillinen munkkeja. Tällä välin Jenni ja Janne on avanneet polun mammutille joka oli viimepäivien lumisateiden jäljiltä aivan tukossa ja viritelleet yläköyden asemiin. Ystävällisesti jätetään kertomatta että lunta on kuulemma enemmän kuin vuosikausiin. Polun avaamisesta väsähtäneille munkit maistuu ja keretään vielä hetki yläköysittelemään ennen pimeää.

Perjantai 5.3.

Tänään herätäänkin ajoissa, jo ennen yhdeksää ja tukevan aamupalan jälkeen liikkeelle päästään kymmenen aikaan. Suuntana eilisen tapaan mammuttiputous.

Paikalla tytöt ottaa yläköyden haltuun ja minä ja Janne aletaan vääntää vasemmasta laidasta löytyvää helpon näköistä linjaa liidaten. Ruuveja tungetaan jäähän metrin välein ja muutoinkin huonosta tekniikasta johtuen liidihommat vie aikaa ja voimia. Välillä täytyy tulla alas lepuuttaamaaan lihaksia ja hermoja. Lopulta Janto punnertaa viimeiset metrit ylös ja hämärän laskeutuessa laskeutuu myös kaksi innokasta jääkiipeilijää. Tällä välin tytöt on kiivenneet yläköydellä sangen pätevän näköisesti. Välistä kun Jantoa varmistellessa syrjäsilmällä katseli mimmien tekniikkaa, tuli mieleen pitäisikö nää jäähommat jättää niille jotka osaa. Tyhmästä ja itsepäisestä päästä yleensä kärsii kroppa, joten hetkeä myöhemmin veivasin ruuveja irti kakkostellessani Jantoa.

Pitkä päivä on tehnyt tehtävänsä ja parkkipaikalle raahautuu uupunut revohka. Jenni järjestää porukan Rollon Sky-hotelliin yöksi ja myöhäisestä saapumisajankohdasta huolimatta saunakin järjestyy. Vaikka olisin voinut olla kotonakin yötä, on hotellissa omat puolensa. Saunaosaston ja aamupalan kanssa on kotiolojen vaikea kilpailla.

Jääkiipeilyn pariin mä olen mielinyt jo pitkään mutta saamattomuudesta johtuen nyt oli ensimmäinen kerta harjoittelemassa putouskiipeilyä. Myyty, osu ja uppos. Tätä lisää ja sitten sitä mixtaa...

-Juha