On reissuja ja sit on Reissuja isolla ärrällä. Ison ärrän reissuilla sattuu ja tapahtuu, eikä usein monikaan juttu mene ihan putkeen -jos menee ollenkaan. Tämä reissu kirjoitetaan isolla.

Korouoma

Rovaniemelle saavuttuani Juha oli kentällä vastassa kaverinsa kanssa. Ajelimme ensiksi hankkimaan lämpimämpää aluspaitaa päälle -lämmintä kun oli suunnilleen -32ºC ja talven pakkasennätykset tuntui paukkuvan rikki joka päivä. Ruokamarketista hankittiin kasa kuivamuonaa, suklaata ja toki poronkäristystä, Lapissa kun kerta ollaan!

Chéf Juha poronlihojen äärellä

Siitä sitten kämpille vaihtamaan siviilit kuorikamppeisiin ja pakkaamaan ruokatarpeet reppuun. Kun rojut saatiin autoon, otettiin suunnaksi huoltoasema, josta keittimeen bensaa ja sit vielä markettiin ostamaan pulkka, jolla osa rojuista siirtyy näppärästi rotkolaakson pohjalle ja takaisin.

Puolentoista tunnin autokyydin jälkeen oltiin Korouoman parkkipaikalla, josta marssimme rotkon pohjalle Kanjonilaavuille varsin raikkaassa kelissä. Untuvatakki piti vetää niskaan välittömästi ja alkaa lapiontihommiin. Monttu telttaa varten syntyikin rivakasti Motonetistä ostamallani 15 euron lapiolla. Hyvä peli on se!

Juha viritteli tulet sillä aikaa kun minä pystyttelin telttaa ja pian olikin jo kotoisat oltavat.

Juha tulistelee

Nuotion ääressä istuskellessa kokeilen vangita tunnelmaa videon muotoon. Heikko valaistus vaatii jalustan käyttöä, mutta mutta: jalustassahan toki on nestevaimennettu videopää. Toimiiko semmoinen vajaan -40ºC pakkasessa? Juu ei. Eikä tahdo EOS550D:kään jaksaa videota kuvata kylmillä akuilla. Voi persetti sentään. Mullahan kun kuitenkin on tuota kuvauskalustoa mukana jonkin verran jopa ja kuvaamisen oli tarkoitus olla yksi reissun päähommista.. On siis tyytyminen stilleihin.
Illan mittaan ehdittiin lapioida myös kunnon kasa lunta lumiluolaa varten. En ole koskaan semmoisessa nukkunut, joten mielenkiinnolla jäin odottelemaan seuraavia öitä. Lumiluolassa kun on kuulemma mukavan lämmintä.

Murmeli pakkasessa

En tiedä paljonko yöllä pakkasta rotkon pohjalla oli, mutta hyvin tarettiin koisia. Olen erittäin tyytyväinen Marmotin untuvamakuupussiini, jonka comfort-arvo on vajaa -20ºC ja extremekin "vain" -37ºC. Oli mulla toki siellä semmoinen Coolmax-lineri, joka mukamas parantaa arvoja muutamalla asteella, ja jalkopään pienessä taskussa yksi kädenlämmitinpussi.. Tarkoitus oli mittailla lämpötiloja sekä teltan ulko- että sisäpuolella, mutta kiinalainen minilämpömittari hyytyi -15ºC kohdalle. Teltan sisällä lie kuitenkin ollut ulkoilmaa lämpimämpää, kun siellä kaksi jannua kuorsasi. Tyynestä ilmasta johtuen teltta ei tuulettunut kovin tehokkaasti, joten jonkin verran sateli lunta silmille kylkeä kääntäessä, mutta muuten oli tosiaan lokoisat oltavat. Ylös noustiin vasta yhdeksän aikoihin.

Aamupalan jälkeen pakattiin kiipeilyrojut reppuihin ja lompsittiin Mammuttiputoukselle yläköysittelemään. Kiipeilypäivä lähti omalta osaltani menemään päin persettä heti yläköysiankkurin kiinnityksen jälkeisessä rappelissa. Jotenkin onnistuin luiskahtamaan niin, että potkaisin vasemman jääraudan päkiäpiikeillä reiän uusien, eka kertaa käytössä olevien kuorihousujen oikeaan lahkeeseen, just sen pari senttiä viiltosuojavahvikkeen yläpuolelle! Taisi pari kirosanaa lipsahataa siinä vaiheessa. Eikä ne jääneet viimeisiksi.

Untuvat on ihkut!

Pakkanen oli lauhtunut yön lukemista jonkin verran. Liekö ollut kolmea kymmentäkään. Kiipeily oli kivaa ja nähtiinpä siellä meikäläisen tavaramerkiksi jo pian muodostuva polviotekin bulgea ylittäessä. Joka kerta kuuluu varmistajan suusta ylistyssanoja ja ihastelevaa huokailua, kun tän tekniikan ottaa käyttöön! Harvoin sitä kai kukaan polvella jäähän tarraa, jos teräaseita on tarjolla.. Kovin pitkään ei kuitenkaan keretty nauttia mukavasta tunnelmasta auringon paistaessa rotkon vastapuolen puihin kun metsässä kuului ikävä kopsahdus ja kiroilua. Olin näet saanut oikein kunnon pitävän otteen oikean käden hakulla ja en meinannu saada sitä pirua irti millään. Heiluttelin sitä aikani ylös-alas, mutta se vaan sitkeästi jökötti jääseinässä. Niinpä otin ylempää hakun varresta kiinni ja nousin vähän lähemmäksi kun se sitten yllättäen irtosi. Hakun vasarapää singahti suoraan kohti naamavärkkiäni ja ilmeisesti yritin sitä vaistomaisesti väistää. Vasara napsahti vasemman silmän alle, just siihen silmäaukon alareunan luuhun. Sanoin Juhalle, että laskepa minut alas, nyt perkele meni hermot. Ei muuta kun untuvahousua jalkaan ja kuppi kahvia ja takas hommiin. Varmistelin Juhaa jonkin aikaa ja pian päätettiin lähteä leiriin syömään. Naama oli pakkasen ansiosta ehkä hieman kylmä, koska turvotusta tai väriä sai odotella aika kauan.

Alkaa jo silmänalus sinertää..

Mustan silmän aiheuttaja etualalla. Saa "Black Diamond" vähän uuden merkityksen..

Kaapelit kohmeessa

Juha ja Mammuttiputous

Kuurainen Juha matkalla leiriin

Leirissä mä aloitin lumensulatusoperaation keittimellä ja Juha pisti käristykset tulille pottumuusilla höystettynä. Käry oli loistavaa, siinä oli 400g sitä itteään + paketti pekonia. Varmasti yks parhaita syömiäni annoksia ikinä!

Käristys tuloillaan, nam!

Ruuan päälle kaivettiin lumiluola valmiiksi. Se kävikin kätevästi kahden miehen ja lapion voimin. Pulkka oli myös kätevä apuväline lumen heivaamisessa pihalle. Vähän meinasi olla klaustrofobinen tunnelma aluksi, mutta kyllä siellä kelpaisi nukkua kynttilän valossa!

Koskapa rotkossa ei saa kännykkään kenttää, lähdin haikkaamaan ylämäkeen soittaakseni kotiin. Jouduin tänään kapuamaan pitemmälle kuin illalla, enkä silloinkaan saanut yhtä tolppaa enempää kenttiä. Soittaa se ei antanut, joten piti tyytyä tekstiviestiin. Päästyäni takaisin leiriin Juha näyttää huolestuneelta ja tokaisee, että nyt taidetaan olla kusessa. Mie oon että mitteekä. Juhan isommat varpaat ovat melkoisen vaaleat ja kivikovat -eikä niissä ole tuntoa. Että oussid.

Juhan yrittäessä lämmitellä paleltuneita jalkojaan mm. kädenlämmittimien avulla aloin minä purkaa leiriä ja pakata kamoja lähtökuntoon. Pakkanen tuntui kiristyvän takaisin kolmen kympin tuolle puolen. Kun kamat oli kasassa, lähdettiin matkaan viivyttelemättä. Meno oli hidasta ylämäkeen rinkkojen ja pulkan kanssa. Onneksi Juha kuitenkin pystyi kävelemään itse. Laavuilla kyllä on pelastusahkio, mutta kaverin evakuointi sillä yksinään olis ollu aika rankaa. Puolessa matkassa saatiin taas kännykkään kenttää ja Juha sai soitettua kaverin hätiin. Pari tuntia pitäisi pärjätä vielä.

Juha yrittää lämmitellä jalkojansa pelastusta odotellessa

Parkkipaikalla kävi ilkeä viima, joten Juha kaivoi itselleen pienen syvennyksen penkkaan ja paineli makuupussiin muutamien lämpöpussien kaveriksi. Juotiin kahvit siinä ja mä lähdin tarpomaan ympäriinsä lämpimikseni. Rotkosta noustessa pääsi paita kastumaan sen verran, ettei untuvatkaan tuntunu auttavan. Sitten kun vielä joutui säätämään jotakin paljain käsin muutaman hetken, niin sormetkin alkoi olla jäässä. Eipä ole ihan äskettäin palellutkaan niin paljon..

Tasan kaksi tuntia soitosta auton valot ilmestyivät valaisemaan muutoin jo melko synkäksi käyvää maailmaa. Auton mittari näytti -34ºC lämpötilaa, joten eipä ihme että oli kamat kuurassa. Eipä enää muuta ku ukot ja rojut kyytiin ja keula kohti Rovaniemeä ja siellä Keskussairaalan ensiapupolia. Perillä näky oli tämmöinen:

Varpaat oli sen verran pahassa kuosissa, että enempi arktinen eräily sai tältä reissulta jäädä. Vähän tuli semmoinen fiilis, että itse otti tilanteen ehkä vähän turhan lunkisti ja onneksi Juha itse tajusi tilanteen vakavuuden. Jos oltais jääty vielä yöksi, ei hän olis välttämättä enää itse pystyny rotkosta pois kävelemään..Että siinä mielessä reissun keskeytyminen ei harmita. Olishan tuota toki kiivenny lisää muutaman päivä ajan ja harrastanut muutenkin erätouhuja, mutta minkäs teet.

-varpaita ei uusia saa jos semmoiset menee hävittämään.. Ja pääseehän noita harrastamaan täällä etelässäkin, erähommia.

Eli yhteenvetona voidaan todeta muun muassa, että:- Kelit oli mahtavat
- Maisemat komeat
- Ruoka hyvää
- Seura erinomamaista
- Marmot Thor on pirun hyvä
- Samoin Marmot Never Summer makuupussi
- Untuvahousut on ihanat
- Motonetin 15e lapio rokkaa
- Lumiluolaa on kiva askarrella
- Videokuvaus on miltei mahdotonta noin järjettömän kylmässä kelissä

- Varpaat paleltuu huomaamatta, jos ne on liian tiukassa paketissa

Mitähän sitä seuraavaksi pääsee oppimaan?  =/

Teksti ja kuvat: Tero