Paheellisten ihmisten toipuessa uuden vuoden riettailuistaan, lähdimme Aleksin kanssa Nuuksion Romvuorelle jääkiipeilemään. Tyypilliseen tapaan olimme liikkeellä aivan liian myöhään. Lähtöä viivästytti entisestään se, että Aleksi silitti golfhousujaan kotona. Herrasmiesten pitää näyttää aina tyylikkäältä, joten annettakoon anteeksi. Itse odottelin vaatimattomat 45 min autossa ja ajankuluksi tupeerasi tukkani hieman tyylikkäämmäksi.
Asenne kunnossa. Eikun seinälle!
Olimme perillä auringon jo laskettua ja lähdimme ylittämään järveä pimeällä. Jään päällä oli n. 5-10 senttiä sohjoa ja sen päällä vielä puoleen polveen asti lunta. Jokainen askel upotti kivasti ja sohjosa tarpominen kävi ihan oikeasta treenistä. Aleksilla oli varalamppuni lainassa ja yllättäen siitä kyykkäsivät paristot alle kymmenessä minuutissa. Hienoa. Homma alkoi lupaavasti! Onneksi olin ottanut autosta mukaan Essolta ostetun perinteisen taskulampun.
Ryynäsimme menemään yhdellä otsalampulla ja yhdellä onnettomalla taskulampulla. Lopulta saimme viriteltyä yläköyden ja pääsimme tekemään muutamat nousut oikeassa laidassa. Jääkiipeily on aina aikamoista äijäilyä, mutta pimeys tuo siihen vielä lisää jännitystä. Onneksi talvea on vielä jäljellä!
Pimeässä laskeutuminen on aina hauskaa.
