Veikka Gustafsson on Anne Flinkkilän vieraana YLEn inhimillisessä tekijässä ja kertoo mm. tavoitteiden saavuttamisesta.

Dokumentin voi katsoa täältä.

Osaaminen ja opettaminen ei aina kulje käsi kädessä. Mä olen kiipeilytouhuissa monesti huomannut selittäväni porukalle jotain itselle päivänselvää juttua, saamalla aikaan lähinnä surkuhupaisaa turhautumista. Siis pääsääntöisesti muut jaksaa kuunnella mun urputtamista yllättävänkin pitkään. Tämän takia päätettiin tuoreen Lumileopardin Marin kanssa suunnata viime syksynä Petter Reuterin järjestämälle alppikiipeilykurssille Norjan Narviikkiin.

Toisaalta sanotaan myös että ne tekee jotka osaa, ne opettaa jotka ei osaa ja ne jotka ei osaa opettaa, arvostelee. Petterin taidoista kiipeilijänä ei ole kokemusta mutta opettajana äijä on kyllä omaa luokkaansa. Suosittelen.

Reissu oli siis onnistunut mutta jostain syystä matkakertomus unohtui jonnekin gmailin uumeniin oikolukua odottamaan. Jutun reissusta voi käydä lukemassa tästä tai matkakertomukset-osiossa ja kuviakin reissusta laitetaan nähtäville heti kun galleria saadaan toimimaan.

-Juha

Jos SLF:n reissut on täynnä erilaista säätöä ja sähläystä, niin sitä se on myös reissujen välillä. Tällä hetkellä päivitetään sivujen ulkoasua, mikä saattaa sivuja seuraavalle ilmentyä jatkuvina pieninä muutoksina ja yleisenä kaoottisuutena. Pahoittelemma aiheutuvia henkisiä vaivoja. Haasteiden kimpussa painiskellaan tukijamme Nemein Oy:n päässä vapaaehtoisvoimin -iso käsi Nemeinin porukalle tässä vaiheessa. High Five!

Tulevan kesän reissun valmistelut etenee hyvin ja seuraava virstanpylväs valmisteluissa onkin viisumien tilaus. Venäjän viisumihan on näinä päivinä hankittavissa sangen helposti omatoimisesti, mutta useammalle henkilölle viisumit hoituu vaivattomimmin, kun passit ynnä muut pumaskat toimitetaan asianmukaisille instanseille kootusti. Itse olen viimeksi hankkinut viisumin Venäjälle 2007 Elbruksen reissun yhteydessä ja hakemisen käytänteistä ajankohtaista infoa saadaan lähiaikoina.

Elbrus. Kuva: Janne Antola

Elbruksen alueella operoi useampikin kansainvälinen firma ja varmaan lukuisia paikallisiakin operaattoreita on lyömässä lusikkaansa 7Summit soppaan. Ainakin Pilgrim Tours ja Ersh Travels ja tarjoaa asiakkailleen myös mahdollisuuden kevyempiin support -paketteihin, jotka pitää sisällään vain paikalliskuljetuksia, majoitusta, kutsun viisumiin jne. Oppaiden palveluita käyttämällä säästyy varmasti paljolta säätämiseltä ja sähläämiseltä. Itse vierastan opaspalveluiden käyttämistä muutamastakin syystä. Ensimmäinen ja tärkein syy on se, että säätämiset miliisien, paikallisten taksien, englantia puhumattomien respojen ym. kanssa on niitä jälkeenpäin hymyssä suin muisteltavia juttuja, kappaleita tarinassa. Toiseksi mä haluan matkustaessa jättää rahojani mahdollisimman paljon sinne missä olen, paikallisille yrittäjille siis. Siitä kenen taskuun ne eurot päätyy voi tosin vaikea olla varma ja kyllä ne kansainväliset 7summit -yrittäjätkin jättää osansa alueelle. Ehkä.

SLF pyrkii tulevalla reissulla mahdollisuuksien mukaan majoittumaan paikallisissa hotelleissa, joiden omistussuhteet eivät johda Moskovaan sekä käyttämään paikallisia palveluita. Saa nähdä miten tässä tullaan onnistumaan. Enemmän reilusta / kestävän kehityksen -matkailusta voi lukea Janton ja Kopan artikkelista tai reilun matkailun yhdistyksen kotisivuilta.

Tavallinen matka- tai vapaa-ajanvakuutus ei yleensä kata extreme-urheiluksi luokiteltua vuorikiipeilyä. "Tavalliset" matkavakuutukset eivät yleensä kata lentoteitse tapahtuvaa pelastustoimintaa, tai yli 3000 metrin korkeuteen nousemista. Yleisimmät vahingot ovat sangen pieniä ja niissä ei laastareita tai tikkejä kummempaa yleensä tarvita.

Abalakovin koukulla sormi auki.

Koska kotimaiset vakuutusyhtiöt suhtautuvat ymmärrettävistä syistä vuorikiipeilyyn hieman nihkeästi, olemme päätyneet liittymään Itävaltalaiseen alppikerhon Oesterreichischer Alpenverein, eli tuttavallisemmin OEAV:n jäseniksi. Hinta vuoden jäsenyydelle on 55€, mikä on korvaustason huomioon ottaen varsin kohtuullinen. Jäsenkortilla saa myös alennuksia joistakin kiipeilykaupoista ja refugioista Alpeilla.

Tais sattua Juhaa leukaan. Eiku..

Edellämainitun lisäksi kaikilla on erillinen matka- ja tapaturmavakuutus. Omassa vakuutuksessa matkatavaroita korvataan noin 4000€:n edestä. Muita kiipeilyvakuutuksia tarjoavia ovat Gouda, Veritas ja Suomen kiipeilyliitto. Alhaisten korvaussummien johdosta kiipeilyliiton vakuutuksen voi mielestäni vuoritouhuissa unohtaa. Muista edellämainituista ei ole kokemusta, joten en niitä myöskään kommentoi.

Mihin kiipeilyvakuutusta tarvitaan?

Mielestäni asiallisen vakuutuksen tulisi olla pakollinen kaikille vuorilla liikkuville. Kunnollisen vakuutuksen puuttuminen voi pahimmassa tapauksessa tarkoittaa sitä, ettei helikopteri nouse ilmaan ja nouda sinua pulasta. Tämä taas ei välttämättä riskeeraa ainoastaan loukkaantuneen henkilön turvallisuutta, vaan myös samassa köysistössä olevien kiipeilijöiden turvallisuuden.

Helikopterilla pelastettu ystävämme olisi joutunut maksamaan +8000€ yhdestä helikopteripelastuksesta ja parista päivästä sairaalassa. Onneksi oli OEAV:n vakuutus.

Osa ihmisistä kritisoi vakuutuksia ja Alppien helikopteripelastuksia siitä, että kiipeilijät ottavat helpommin riskejä koska hädän tullessa on helppo soittaa kopteri noutamaan. Alpeilla on varmasti maailman kokeneimmat lentäjät ja erinomainen pelastuspalvelu. Fakta on kuitenkin se, että mikäli sää on todella huono olet omillasi ja yksikään helikopteri tai pelastuspalvelu ei pysty noutamaan sinua. Älä siis ota riskejä joista et ole valmis maksamaan äärimmäistä hintaa.

Janto

Lähde: Wikipedia

Suomen Alppikerholla alkaa tänään, 16.3.2010 klo 18.00 Mount Everest kerhoilta. LJK:n Everest -retkikunnan Antti Inkinen ja Mikko Vermas kertovat tilaisuudessa retkikunnan vaiheista Everestillä.

Hienot "Everest" hatut meille tehnyt Costo on tehnyt melkoisen päräyttävän mankkapussin. Sen lisäksi että valmistaja on kotimainen ja käytettävät materiaalit ekologisia, pussi on oikeasti pätevän oloinen. Kierrätysmateriaalista käsintehdyn pussin voi ostaa suoraan valmistajalta.

Janto

Ps: Kun etsit, saatat löytää Coston sivuilta myös Kopan postaamassa lakki päässä.

Tampereelle on avattu uusi kiipeilykeskus. Tiloissa järjestetään boulderoinnin SM-kilpailut huomenna, 20.3 klo 11.00 alkaen. Mestasta ei ole vielä kuvia saatavilla, mutta rakentamisvaiheesta voi lukea enemmän blogista joka löytyy täältä.

Valmistelut kesän reissua varten on aloitettu. Viisumihakemukset etenevät, varusteita on hankittu ja ensimmäinen luonnos menusta on julkaistu. :)

No joo, vitsi vitsinä. Jotta motivaatio ei laske, mukana pitää olla myös herkkuja. Ruokailujen järjestäminen vuoristossa on aina haasteellista, sillä ruuan tulee olla hyvin säilyvää, mahdollisimman helposti ja nopeasti valmistettavaa, sisältää mahdollisimman paljon energiaa ja painaa niin vähän kun mahdollista.

Valmiit retkimuonat ovat aina vaihtoehto, mutta niihin kyllästyy ja ne maksavat paljon. Teemme yleensä ruuat itse. Pienellä mielikuvituksella saa aikaan kulinaristisia nautintoja. Ostamme kotimaasta vain pakolliset tarvikkeet. Perustarvikkeita kuten teetä, makaronia, suklaata ja metukkaa löytyy aina kohdemaasta, joten niiden raahaaminen kotoa olisi järjetöntä.

Konsta sulattaa lunta ja kokkailee iltapalaa.

Viikko 1, aamiainen:
1. Pussipuuro - voi
2. Kiisseli - tummaleipä - voi
3. Mysli - maitojauhe - vesi
4. Tummaleipä - tee - voi
5. Pussipuuro - kuivatut marjat - voi
6. Kiisseli - mysli - kuivatut marjat
7. Kaurahiutaleet - sokeri - maitojauhe

Viikko 1, lounas
1. Juotavia noodeleita
2. Kuppikuumaa
3. Kanakeitto
4. Kuppikuumaa
5. Kasvistofukeitto
6. Pinaattikeitto
7. Jauhelihakeitto

Viikko 1, päivällinen
1. Makaroni - tomaattikastike - kuivattu kana - voi
2. Riisi - jauheliha - kuivattu sipuli -voi
3. Pasta carbonara -voi
4. Pussimuusi - salamia
5. Tofusuikaleita - Couscous - chilikastike -voi
6. italianpata - kuivattua jauheliha - sipuli
7. Riisi - tonnikala öljyssä

Välipaloiksi päivästä riippuen: kuivalihaa, trail mixiä, suklaata ja energiapatukoita.

Eläisitkö sinä moisella "dietillä" kolme viikkoa? Eihän se herkkua ole, mutta tarkoitus onkin pysyä hengissä.

Kuten Janto aiemmin totesi, Kaukasuksen reissun järjestelyt on hyvällä mallilla. Viisumit on kohta tilattu ja päivämäärät lentolippuja varten alkaa olla tiedossa. Välillä on tuntunut että järjestelyjen ohessa tulee ehkä liikaakin suunniteltua reissua. Reittikuvauksia lukiessa ja kuvia alueelta katsellessa on meinannut unohtua itse reissun tarkoitus; arjesta eroon pääseminen ja hyvässä seurassa puuhastelu. Niin ja se tyypillinen säätäminen. Siinä sivussa on sitten tarkoitus saada kiivettyä mahdollisimman paljon.

Aikataulullisesti ollaan siis hyvällä mallilla, viisumianomusten deadlinesta viivästytään korkeintaan muutamalla päivällä. Viisumihässäkän jälkeen seuraava etappi on toukokuun puolivälissä, milloin varataan tarvittavat lento- ja junaliput. Sitten se onkin enään hienosäätöä ennen reissuun lähtöä. Ympäri Suomea asuvan porukan yhteydenpidossa Skype, Gmail, Google Documents ja -Calendar on jälleen osoittautuneet vertaansa vailla oleviksi apuvälineiksi. Näistä huolimatta porukka olisi kiva saada kasaan ainakin ennen reissuun lähtöä! Alustavissa suunnitelmissa on koota porukka Etelä-Suomeen touko-kesäkuun vaihteessa. Tiedossa olisi siis vähintään viikonlopun mittainen kiipeilypläjäys, säätämistä on siis tiedossa… Stay tuned.

Linkkilista sivustoista, joista taustatietoa reissua varten on kerätty, alkaa olla sangen mittava. Monia hyviä sivustoja on tullut vastaan mutta jos Kaukasusta eri osa-alueineen vertaa Alppeihin, niin huomattavasti vähemmän reiteistä löytyy kuvauksia/tietoa. Luonnollisestikin eri vuorista löytyy monta eri kirjoitusasua (Jantugan, Djantugan Djan Tugan, Dzantugan...) Seuraavana onkin edessä tiedonhaun laajentaminen Englannista muihin kieliin. Ehkä jo ensi viikolla "Ich Sprechen Deutche" "Ja gavaru ba Russki". Luottamukseni Google Translateen on aukoton.

/Juha

Toisten rahoilla shoppailu on mukavaa, mutta ajoittain kohtalokasta. Kävin ostamassa Jennille Mountain Shopista uudet kengät. Varustekateus iski ja lahjoin itseäni samalla uusilla kuokilla.

En ole ostanut itselleni mitään "tärkeää" kiipeilyroipetta pitkään aikaan, joten pieni ylellisyys lienee sallittua. Tai no, lauantaina sain uuden EA-laukun ja pari viikkoa sitten uuden keittimen. Kuukausi sitten.. äh. Tätä on turha jatkaa.

Varusteisiin syydettyjä rahoja voi perustella itselleen monella tavalla. Eräs kaverimme ostaa reissuiltaan tuliaiseksi itselleen camalotteja koska: "pitäähän sitä kiipeilijän tuliaiscamu saada!" Toinen osti perheen ainoaksi autoksi hippipakun ja perustelee ostamista sillä, että "pakua voi aina vuokrata". Arvatkaa onko autoa vuokrattu kertaakaan kolmen vuoden aikana? Välineurheilu on oma taiteenlajinsa.

Janto

Alunperin Andreas Nilssonin Snow Leopardille tekemää logoa uudistettiin. Logosta poistettiin latinankielinen "Uncia uncia" ja se korvattiin tekstillä snow-leopard.fi. Kiitokset avusta Semille! Vielä kun saisimme lahjottua jonkun teknisen kaverin laittamaan uuden logon paikalleen.

..eli miehekästä kuntoilua ja jääkiipeilyä..

Normisunnuntaista reippaasti poiketen kampean itseni sängystä aamuseitsemältä ja tassuttelen keittiöön keittelemään kahvit ja vedet päivän touhuja varten. Muut kamppeet on laitettu jo illalla lähtövalmiiksi, joten 20 minuuttia myöhemmin Jeeppi ärjähtää käyntiin, pelottaen alkukantaisella murinallaan linnut ja muut jyrsijät pesäkoloihinsa. Naurahdan käheästi. Vaihdetta silmään ja keula kohti jääkiipeilyguruni Janton asumusta omaani eteläisemmässä Helsingissä. 

Ajomatka sujuu mukavan sukkelasti ja Nuuksion sektoreilla ollaan hyvissä ajoin. Parkkeerattuamme Solvallan Urheiluopiston parkkikselle kävelemme rantaan tutkailemaan jäätilannetta järvellä. Jään pinnalla ihanasti vettä useita senttejä eikä tuoreita jälkiä havaittavissa. Päätämme hieman lämmitellä kiertämällä tietä pitkin Nuuksion Pitkäjärven vastapäiselle rannalle. Paikalliset autoilijat lienevät jo tottuneet näihin asvalttirinteitä reippain askelin raahustaviin "alpinisteihin", itsellä vain oli jotekin pöhkö fiilis jäähakkujen ja kypärien kanssa siinä tallustellessa..

Aikamme tietä pitkin käveltyämme toteamme homman aivan liian helpoksi. Kovuutta saataisiin, jos vaikka hiukan "oikaistaan" metsän läpi. Eipäs siinä muuta, kuin gaiterit sääriin, rohkeasti reipas askel aurapenkan yli ja humpsista; vyötäröä myöten lumessa! Talvi täällä Etelä-Suomessa on ollut tällä kertaa reippaan luminen, mutta tämä alkaa olla jo naurettavaa.. Kuitenkin, välillä keulamiestä vaihdellen, kaksihenkinen urhea retkikuntamme saavuttaa vastarannan jyrkänteet sankarillisen kahden tunnin syvässä lumessa rämpimisen jälkeen. Tässä vaiheessa alkaa jo tehdä mieli sitä aamukahvia, joten pidämme lyhyen tauon negatiivisen kallioseinän juurella eväsleipiä autuaasti mutustellen. Kahvi maistuu paljon paremmalta kuin kotona! 

Tunnen myyttisen yhteyden villiin erämaahan. Vain tiuhaan ylilentävät matkustajakoneet hieman pilaavat tunnelmaa.. Ja ehkä vähän myös se puiden välistä pilkistävä omakotitalo.

Kahvikestien jälkeen ehdimme paarustaa tuskin sataa metriä, kun bongaamme jääputouksen ylärinteessä. Sinne siis ja sukkelaan! (Tässä kohtaa oli varmaan koko reissun syvimmät ja märimmät hanget, joten aivan sukkelaan sinne ei todellakaan päästy...)

Lähempänä toteamme putouksen aika surkean matalaksi, alle 10 metrin korkuiseksi. Jää on kuitenkin paksua ja paikka muutenkin hyvä ja niin ripustamme reput slingillä puuhun roikkumaan ja alamme tampata tilaa lumeen. Käymme aluksi läpi perusasioita välineistä ja niiden käyttötarkoituksista. Opin tekemään varmistuksia lumeen ja jäähän. Erityisen hyvin tunnuin oppivan lumiankkurin teon jäähakustani. Taisi parikin ärräpäätä lipsahtaa sitä myöhemmin esiinkaivaessa..

Kun tärkeimmät asiat tuntuu sujuvan, on aika kokeilla sitten sitä itseään! Kaapissa jo pari kuukautta pölyä keränneet Boreal G1:t ja Black Diamond Sabretoothit pääsevät vihdoinkin tositoimiin.. Ja mahtavalta tuntuu heti ensiaskeleilla! Ei Janto ja Juha ihan turhaan tainneet leijua Korouoman reissun jälkeen muutama viikko sitten! Ylöspäin eteneminen tuntuu todella helpolta -varsinkin kun muistaa käyttää jalkoja nousemiseen.

Ekakertalainen kuitenkin väsyttää itsensä nopeasti ja siirtyy varmistamaan.

Janne näyttää esimerkkiä muutaman nousun ajan ja seuraavilla nousuilla vedänkin jo hyvällä sykkeellä ylös ja alas. Kiipeän myös käyttäen vaellushakkuani ja silläkin tuntui ylös pääsevän. Tosin lähes pystysuoralla pätkällä se ei enää toiminut ja pudotessani pamautin itseäni kuokalla naamaan. Olin heti kysymässä Jannelta, tuliko ventti leukaan vaan ei. Höh. Olisi ollut aika miehekästä. Ja Jannen uusi Alppiurhon EA-Pakkaus olisi saanut "tulikasteensa" samalla. No, ehkä ensikerralla...

Parit tunnit kiipeiltyämme piti alkaa pakkaamaan pienessä tihkusateessa kastuneita kamppeita reppuun ja miettimään paluureittiä. Vaikka kumpikin sisimmässään varmasti halusi palata lumisinta mahdollista metsäreittiä, päädyimme kävelemään vetiselle jäälle. Rannan tuntumassa pysytellen se tuntui edes jotenkin turvalliselta -olkoonkin että näimme järven keskellä nelihenkisen porukan marssimassa! Meiltä ei aivan vastaavaa rohke..hulluutta löytynyt! 

Kotiin palasi illalla todella väsynyt ja erittäin onnellinen kiipijä. Päivä oli onnistunut, vaikkei isompia jääputouksia enää oikein kiivettävässä kunnossa ollutkaan. Opin kuitenkin käytännössä oleellisia asioita kesäkuun lopussa starttaavaa Kaukasuksen reissua varten. Näitä asioita ei intterwebistä opi! Kiitokset Jannelle tästä kaikesta. (Ja bensoista!)

(Ja on muuten varmasti eka kerta, kun kevään tulo oikeasti harmittaa! Tahtoo LISÄÄÄ!!!!!)

Tero

Heti alkuun pahoittelut kaikille, etenkin SLF:n ykkösfaneille, sivustolla on tehty viime aikoina päivityksiä ja välillä sivut ovat olleet tyystin alhaalla. Muutamia uusia juttuja on tulossa, niistä lisää loppuviikosta.

Kesän reissusta ei ole tähän mennessä kirjoiteltu sen enempää kuin, muutamat satunnaiset yksityiskohdat ja että suuntana on Kaukasus. Tässä vaiheessa, kun lähtöön on vajaat kolme kuukautta, lienee ajankohtaista kertoa tulevasta hieman tarkemmin.

Matkaan lähdetään heti Juhannuksen jälkeen ja takaisin tullaan vajaata kuukautta myöhemmin. Janto on valittu retkikunnan johtajaksi, mikä meidän löyhässä porukassa tarkoittaa lähinnä sitä, että jos vanha kunnon Kivi-Paperi-Sakset -pelistä edelleen kehitetty Camu-Hexa-Kiila -peli ei ratkaise ongelmia, niin silloin otetaan Janton oikea suora kuvioihin. Samoin Janto jakelee järjestelyihin liittyviä nakkeja ja muutoinkin nauttii despootin roolistaan.

Reitti kulkee Helsingistä Moskovaan junalla, josta eteenpäin kohti Mineralnye Vody:a kohti jatketaan lentäen. Min. Vodystä on sitten tarkoitus napata kuljettaja/fixeri viemään seurue Baksanin laakson alueelle. Ensi alkuun on tarkoitus tutustua Adil-Su -laaksoon ja sitä ympäröiviin huippuihin. Adil-Su:n jälkeen on sitten vuorossa Elbrus, josta valmiiksi akklimatisoituneina selvittäneen muutamissa päivissä. Loppureissu onkin täysin avoin, ehkä suunnataan Bezengiin, kuka tietää. Reittikuvauksia lueskellessa on sellaiset huiput kuin Gumachi, Trapezium, Germagenova ja Djantugan olleet tarkastelun alla. Paikanpäällä sitten katsotaan miten porukka hitsautuu yhteen, millaisia köysistöjä muodostetaan ja mitä itse asiassa kiivetään.

SLF:n mimmijoukkue on kasvattanut kokoaan kiitettävästi. Mari ja Jenni ovat lähdössä mukaan Kaukasukselle ja tuovat touhuun kourallisen uusia näkökulmia. Korouman jääkiipeilyreissulla saatiinkin Janton kanssa käytännön opetusta järjen käytöstä -Raskaat tavarat siis siirtyy toisinaan kevyemmin paikasta toiseen pulkassa kuin selässä. Onneksi naisten ja miesten väliset psykofyysiset erot tulevat takaamaan että SLF:n touhuissa tullaan jatkossakin näkemään säätöä ja sähläystä, elämän suolaa ja pippuria.

Hieman Maria ja Jenniä ennen leopardiperheeseen matkalla kohti Kaukaususta liittyi Tero "Beer Grills".  Teron ansiosta touhuista saatetaan saada videokuvaakin ja saattaa itse Beer Grills tulla näyttämään porukalle miten näitä vuoria kiipeilllään. Käykää ihmeessä tutustumassa uskomattomien selvitymistarinoiden maailmaan täällä. Kiristävä pipo kannattaa jättää narikkaan.

Reissulla on siis tarkoituksena kiivetä alppityylillä useampia huippuja Baksanin -laakson alueella sekä siinä sivussa käydä tuoreiden leopardilaisen kanssa Elbruksen huipulla. Vuorten ehdoilla tietty. Omat tavoitteet on niillä alppityylisillä huipuilla 4000 metrissä.

/Juha