Heräsin tuossa muuan yö kesällä 2010 semmoiseen tunteeseen, etten saa happea. Olin aivan totaalisen hengästynyt ja ihan suht peloissani, että mitäs hemmettiä se tämä tämmöinen tarkoittaa -ei kai mulla vaan ole HAPE (High Altitude Pulmonary Edema, keuhkoödeema). Punkkani sijaitsi kuitenkin ensimmäistä yötä n. 4300 metrin korkeudessa. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli tuikitavallinen Cheyne-Stokes, eli hengitys vähä pätkii nukkuessa ja sitä sitten pitää hyperventiloida pikkusen. Yö tuntui kestävän melko pitkään taka-absidin ovenraossa hönkäillessä ja mietinkin siinä, että olispa eri jännä tietää paljonko (tai vähänkö) mun veressä happea oikein ujeltaa. Vaan milläpä mittaat. 

No vaikkapa tämmöisellä:

Kyseessä on erittäin edullinen sormenpääpulssioksimetri, toimii kahdella AAA-paristolla ja painaa 55g. Semmoisen saa tilattua vaikkapa maailmalta ja tuo mun tilaama malli maksoi $29 kotiin tuotuna. Eli ens reissussa ei tarvitse enää arpoa, kulkeeko happi! Laite nimittäin mittaa veren happisaturaation ja samalla pulssin. Molempia mittaustuloksia voidaan sitten soveltaen käyttää arvioimaan riskiä sairastua akuuttiin vuoristotautiin (AMS, Acute Mountain Sickness) jos/kun nousua jatketaan, tai toteamaan taudin jo alkaneen ja vaativan toimenpiteitä. Kun laitteen kanssa käyttää AMS Score Cardia, on esimerkiksi evakuointipäätöksen tekeminen selkeämpää -ei jää juuri varaa jossitteluille. Ja onhan se muutenkin jännä nähdä, kuinka alhaisiin lukemiin sitä pääsee! Kisan voittaja saa pari henkosta pullohappea..
Normaalistihan meillä SaO2% on semmoiset 98-99% täällä merenpinnan tuntumassa. Luin tuossa justiinsa, että alussa mainitsemassani 4300m korkeudessa se olisi levossa luokkaa 85%  ja saturaation laskukäyrä alkaa tasoittua 6500 metrin tienoilla, jolloin SaO2% puhisee 60-65%:ssa, eikä enää tipu niin jyrkästi siitä ylös mentäessä. Voipi kyllä olla, että jo hieman hengästyttää noissa lukemissa.

Että lähtiskö tästä juoksulenkille parantamaan hapenottokykyä. Sitä varmaan vielä tarvitaan!

-Tero

Tiedoksi kaikille, että retkikuntamme on palannut turvallisesti Kirgisiasta sunnuntaina 14.8. Reissukertomus lienee luvassa jossain vaiheessa, kun saavat hetken hengähtää ja jäsennellä ajatuksiaan reissun suhteen.

/Tero

..Eiku Jannelta siis. Hän kertoi tänään aamulla porukan olevan ABC:ssa 4400 metrin korkeudessa ja kaikki on hyvin. Sen uskoo, koska ABC:stä saa ostettua kuulemma esim Cokista! Ei ollu meillä viime reissulla raksuloita ja limuskoita..

Homma tosiaan tuntuu sujuvan ihan niin kuin pitääkin ja huomenna on ohjelmassa akklimatisoitumisnousu 5300 metriin eli Camp 2:een! Loppuviikosta myös C3 pitäisi olla varusteltu huiputusyrityksiä varten. Camp 3 sijaitsee noin 6200-6300 metrin korkeudella.

Toivotaan, että saadaan pian lisää uutisia vuorelta!

Peukut pystyssä niitä täällä odotellaan!

Tero

Sain juuri tietää, että Pik Leninille pyrkivä retkikuntamme on päässyt turvallisesti Basecampiin! Sinne päästäkseen retkueen on täytynyt matkustaa ensin pääkaupunki Bishkekistä eteläisen Kirgisian suurimpaan kaupunkiin Oshiin lentäen ja sieltä maastoautolla vuorelle. Matkalla auto oli myös jumittunut jokeen sitä ylitettäessä, mutta matkaa olivat päässeet jatkamaan hetken hieromisen jälkeen.
Homma näyttää tällä hetkellä etenevän suunnitellusti ja aikataulussa. Toinen porukan keittimistä on temppuillut ja sitä yritetty saada toimimaan huoltotoimenpitein ja mikäli tässä ei onnistuttu, ovat he joutuneet vuokraamaan kaasukeittimen patruunoineen joltakin vuorella toimivista monista operaattoreista.

Tällä hetkellä retkikunta lienee ABC:ssä 4400 metrin korkeudessa ja perustaa seuraavaa leiriä.

Päivitämme tilannetietoja tänne aina, kun tietoja saamme!

Toivotaan porukalle suotuisia tuulia ja onnea matkaan kohti 7134m korkeudessa jököttävää huippua -ja kotimatkalle!

Tero

Ylihuomenna olisi lähtö Kirgisiaan. Kahvilla Jannen kanssa mietittiin, että on yllättävän vähän matkakuumetta, korkeintaan alilämpöä. Ehkä se johtuu siitä, että tätä reissua on odotettu kuin kuuta nousevaa. Ensimmäisen kerran idea Pik Leninin kiipeämisestä heräsi nelisen vuotta sitten. Projekti kariutui silloin erinäisiin syihin ja kiipesimme Elbruksen sen sijaan. Tällä kertaa homma saatiin toimimaan. Joten matkakuumeen sijaan ilmassa oli lähinnä helpotuksen tunne siitä, että valmistelut on tehty ja enää ei tarvitse muuta kuin nousta koneeseen.

Valmistelujen alkutaival ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan reissuun piti lähteä kuusi kaveria. Ikävä kyllä, yksi joutui luopumaan leikistä jo aika aikasessa vaiheessa. Pari kuukautta myöhemmin alkoi näyttämään vielä pahemmalta, kun retkikunnan viidennen jäsenen lähtö alkoi vaikuttamaan epävarmalta. Kevään mittaan hänellä oli ollut sen verran vastoinkäymisiä, että moni muu olisi jättänyt leikin kesken. Onneksi onni ja silkka tahto oli tällä kertaa meidän puolella ja nyt reissuun pääsee viisi kaveria.

Itse kiipeämisestä sen verran, että yritämme kiivetä Pik Leninin huipulle nk. perusreittiä. Kiipeämme ensin akklimatisaatio nousun 3. leiriin (6100m) ja palaamme alas ABC:hen (4400m) toipumaan. Parin päivän tankkauksen ja levon jälkeen ensimmäinen köysistö lähtee kiipeämään kohti huippua. Toinen köysistö seuraa tiukasti perässä. Huipulle päästään yrittämään joskus elokuun 8. päivän tienoilla. Säätä ja hidasta akklimatisaatiota silmällä pitäen olemme varanneet useamman "reservipäivän", joita käytetään tarpeen mukaan.

Koska emme ostaneet palveluita paikallisilta operaattoreilta, niin mukaan lähtee mm. neljä telttaa, noin 13 litraa bensaa, 50-70 kg ruokaa, radiot jne. Toivottavasti Turkish Airlines:n matkatavaroidenpunnituksessa ei turhia spennailla. Olemme sopineet, että kaikki palaa takaisin ja kaikilla on sama määrä sormia ja varpaita jäljellä niin lähtiessä kuin alas tullessa.

SLF toivottaa hyvää loppukesää!

Loppukevennyksenä lyhyt motivaatiovideo:

Vuoristospesialistimme Meinhold Ressner näyttää, kuinka suoritetaan Self Arrest.

Kuvauspaikkana toimi Kauniaisten Alppihiihtokeskus, joka varsin uskottavasti simuloi olosuhteita esimerkiksi Itävallan korkeimman huipun, Grossglocknerin rinteillä. Horst Bergsteigeriä* näyttelee ansiokkaasti nouseva kyky Janne Antola, Meinhold Ressnerin esittäessä ihan itseään.

Tuotantovuosi 2011, kieli: Saksa.

SLF Opetusvideot 2011

Pari seesteistä sadepäivää antoi aikaa lukea muutamaa kiipeilyfoorumia, jota tulee seurattua silloin tällöin. Vastaan tuli mielenkiintoinen video ja pari hyvää postausta.

Videolla erehdyttävästi lemminkäistä muistuttava kaveri jää kiinni jatkojen varastamisesta ja viestiketjussa spekuloidaan niin ikään jatkojen jättämisen etiikasta kuin tradireitiltä "pelastettujen" camujen omistussuhteista.

Katso video ja lue koko ketju täällä.

Alla on mielestäni ketjun paras vastine.

First of all, why haven't all the aid climbers disappeared into the tar pits by now like dinosaurs. This is what happens when you let them just roam free.

Second: this sounds like a bunch of kids trying to hammer out the rules to kick the can or something. Only children want ethics to be black and white, no negotiation, what works here and now will work everywhere and always. The only rule is don't be an asshole. For example:

This guy stealing draws: asshole.

Aiding up any free route that is too hard for you just to take gear: asshole, no, I take that back, just sad and lonely

Taking a skanky draw that is a few bolts up and obviously a bail-off: not an asshole.

Pulling bolts, hangers, or chains off a route: asshole

Pulling bolts and hangers off a piece of shite that the community has decided is a waste of space and an eye-sore: not an asshole

Leaving draws up on yer proj regardless of the grade at a sport area: not and asshole

Leaving unsightly pre-placed gear or ropes up at a known trad area: asshole

Leaving pre-placed gear up on a your new route that is in the middle of no-where while you work it: not an asshole

Fixed mini-traxion ropes left on classic or popular routes: asshole

Mini-traxion ropes left out of clear site on the Amazing Obscuro Dome: well, actually, you are still probably an asshole and need to find some friends.

Leaving up fixed ropes for your personal photograper/videographer: professional asshole

Leaving behind fixed ropes in an emergency or accident: not an asshole (but you oughta try and go get them)

Pulling obviously (because you live there and have talked with anyone who would know and have been looking at them for 5 years) abandoned and rotten and dangerous draws off a route: not an asshole

Threading a fixed anchor that has biners so you can take them or pulling all but one piece out of a fixed anchor: asshole (and idiot)

Finding half somebody's rack strung out on a pitch after a rain storm and NOT making an effort to post a note or talk to the local shop, etc.: asshole

Keeping said rack after a reasonable and satisfying attempt by you to find the defendant: not an asshole

Lying to the face of said party about having gear or refusing to return it: greedy asshole in need of a beating

Pulling an unknown bail anchor: not an asshole

Pulling an unknown piece that somebody stuck: not an asshole

Pulling a piece that a party above you left and NOT offering it back at the next common belay or back in camp: asshole

Pulling a piece that belongs to somebody you know (even barely, even if you don't like him/her) and not offering it back at your convenience: asshole (this one will get a "yeah, but...", but, sorry, you are an asshole)

Doing anything that in yer gut makes you feel like a dick: well?

If in your next breathe you have to start some convoluted defense of your actions: hmmm?

But, sometimes doing what you want may require you to be an asshole. New routing tactics, for example, often infringe on others in many ways. Accept it, minimize it, and if somebody confronts you don't launch into a tirade about how rad you are and what a gumby he is. Instead, apologize, explain why its necessary, and how you will do this or that to make it right. A decent person sprouts from the ashes of an asshole.

Just do the right thing. You don't need an ethics manual rolled up in your back pocket to check. We have all crossed the asshole line, and gleefully pulled so and so's stuck gear while mumbling "gumby" under our breathe, but was that junky cam worth our fleeting ego trip? What makes you feel better is "hey, slim, I managed to get yer cam out of Vigorous Vaj up on the Gargantua, want it back?" He or she might say no anyway.

And if fixed draws bum you out, so should bolts, and so don't go sport climbing (you are also gonna need a time machine). Eldo awaits- just try to ignore all the tat hanging off the fixed pins and slung horns and trees...

Finally, the golden circle- be cool to those you meet out there, they just might be pulling traction on yer broken femur a few minutes later while you wail like, well, an asshole.

Nimimerkki: chris Kalous

Mielenkiintoisia videoita kiipeilyköyden valmistamisesta. Vieläkö löytäis jonkun pätkän UIAA:n testeistä.